SISÄLLYSLUETTELO:

JOHDANTO

A. PIIKKINAHKAISET

B. ÄYRIÄISET

C. SIENIELÄIMET

D. POLTTIAISELÄIMET

E. NILVIÄISET

F. VAARALLISIMMAT MERIELÄIMET

.

JOHDANTO

Ylivoimainen valtaosa merieläimistä ei ole ihmiselle mitenkään haitallisia. Kuitenkin jotkut voivat helposti pilata koko lomamatkan, toiset vaativat viikkoja kestävän toipumisjakson - ja eräät aiheuttavat lähes varman kuoleman. Ääriesimerkkeinä
laatikkomeduusan tiedetään tappaneen ihmisen kolmessa minuutissa, sinirengastursaan 30 minuutissa ja pallokalan (syötynä) 17 minuutissa. Koska kaikkia merieläimiä ei mitenkään voi tuntea,  on hyvä käytäntö olla menemättä niitä liian lähelle, koskemisesta puhumattakaan.  Eikä niiden elämää muutenkaan tarvitse häiritä.

Vedenalaiset eläimet voivat olla vaarallisia monella tavalla: ne voivat purra tai pistää, olla myrkyllisiä, tuottaa sähköä tai ne voivat olla myrkyllisiä syödä. Yli 1000 kalalajia on myrkyllisiä joko koskettuna tai syötynä. Merieläimiä, jotka pystyvät antamaan tuntuvan sähköiskun, on yli 250. Näistä osa, kuten monni tai sähköankerias elävät vain makeassa vedessä, mutta esim. sähkörauskuja löytyy niin Tyyneltämereltä kuin Atlantiltakin.

Tekstissä on keskitytty merieläimiin mm. siksi, että ihmiset lomamatkoillaan suuntaavat hyvin usein juuri merten äärelle. Myös makeanveden eläimille on kuitenkin I-osan lopussa oma hieman lyhyempi osionsa.

On hyvä huomata muutama asia:
1. Mikäli matkustat kaukomaille meren äärelle, on
järkevää hankkia tietoa etukäteen ja vielä paikan päällä mahdollisista alueen vaarallisista eläimistä sekä selvittää mitä tehdä vahingon sattuessa ja tuntea tarvittava ensiapu.
2. Jonkinasteisesti vaarallisia vesieläimiä on paljon muitakin. Tässä niitä on luetteloitu
esimerkinomaisesti pyrkien mainitsemaan kaikkein vaarallisimmat / yleisimmät.
3. Esiintymisalueet ovat suuntaa-antavia. Kyseisiä eläimiä voi olla muuallakin – ja on. Lisäksi niiden elinalueet ovat merien lämpötilan noustessa usein muuttuneet.
4. Vaikka eläintä ei mainittaisikaan suoranaisesti hengenvaaralliseksi, se voi olla sellainen mm. allergiselle, sairaalle, lapselle tai vanhukselle ja ennen kaikkea aiheuttaa hukkumisen.
5. Kiinnostuneet saavat monenlaista lisätietoa painamalla
(lisää..) -linkkisanaa.


Juuri, kun uskalsit mennä jälleen veteen..

.

.

...

VAARALLISET VESIELÄIMET II  

.

A. PIIKKINAHKAISET (Echinoderms)

Piikkinahkaiset on hyvin laaja ryhmä meren selkärangattomia. Se jaetaan viiteen luokkaan: merililjat, meritähdet, käärmetähdet, merisiilit ja merimakkarat. Niitä luonnehtii säteittäinen symmetria aikuisena, yhdistyneenä usein viisisakaraiseen ruumiiseen.

.

  • PIIKKIKRUUNU (Crown-Of-Thorns Starfish)

Meritähdistä on syytä varoa lähinnä myrkyllisen piikkikruunun eli korallimeritähden koskemista tai vahingossa päälle astumista. Suurikokoinen piikkikruunu voi olla halkaisijaltaan puolimetrinen. Laji on aktiivinen erityisesti öisin, joten yösukelluksilla on syytä olla tarkkana. (lisää..)

piikkikruunuPiikkikruunun myrkkypiikit ovat niin terävät, että ne oikeastaan vain liukuvat ihon sisään juurikaan vastusta kokematta. Myrkky aiheuttaa välitöntä kipua, vammakohta turpoaa ja muuttuu tunnottomaksi. Imusolmukkeet saattavat myös turvota ja lihakset voivat lyhytaikaisesti halvaantua.

* Ihmisellekin myrkyllinen korvaamattomien korallien tappaja *

Uhri voi tuntea pahoinvointia, päänsärkyä ja oksennella useita vuorokausia. Käsittele piikkikruunun aiheuttamaa vammaa upottamalla vammakohta kuumaan veteen (43-45 °C) 30-90 minuuttiksi. Poista näkyvät piikit, käytä sopivia kipulääkkeitä ja hakeudu lääkäriin jatkotutkimuksiin, mikäli infektio kehittyy tai oireet jatkuvat pidemmän aikaa.

.

  • MERISIILIT (Sea Urchins)

Merisiilit kuuluvat maailman vanhimpiin eläimiin – niitä on ollut maapallolla ilmeisesti jo 400-500 miljoonaa vuotta. Lajeja tunnetaan yli 900. Ne ovat yleisiä kaikilla merillä ja niitä löytyy kaikista syvyyksistä. Monet merisiililajit on nimensä mukaisesti varustettu terävillä piikeillä, jotka voivat sisältää myrkkyä ja olla jopa 30 senttiä pitkät. Merisiilit merisiilikäyttävät piikkejään suojautumiskeinoina osan myös liikkuessa tai kaivautuessa niiden avulla. On hyvä huomata, että monien merisiilien piikit lävistävät helposti märkäpuvun tai hansikkaat. 

* Varo jalkojasi! *

Kaikki merisiilit ovat vaarattomia, kunhan niitä ei kosketa tai astu  vahingossa päälle. Piikit aiheuttavat melko kovaa kipua ja saattavat aiheuttaa pitkäaikaisen tulehduksen. Usein ne täytyy poistaa kirurgisesti. Merisiilin aiheuttama vamma tulisi puhdistaa ja mikäli se on tuskallinen, upottaa kuumaan veteen. Älä yritä poistaa ihon alle katkenneita piikkejä. Allekirjoittanut astui itse aikoinaan Nizzassa mustan merisiilin päälle. Myrkytystä tai edes tulehdusta ei syntynyt, mutta piikkien kärjet olivat uponneet niin syvälle isoonvarpaaseen, että niistä näkyi vain pienet pisteet. Niitä oli mahdoton itse poistaa. Varvas oli kipeä ja kävely tuskallista useita viikkoja, kunnes piikit viimein poistuivat (tai pikemminkin liukenivat) itsestään. Tapaus ei ollut matkan paras kokemus.

Vain muutamat merisiililajit, kuten diadeemamerisiilit, ovat myrkyllisiä.  Normaalisti pistoksesta on seurauksena korkeintaan kivulias kävely ja tulehdus. Yksi vaarallisimmista lajeista on Intian valtameressä ja Tyynessämeressä koralliriutoilla elävä n. 15 -senttiseksi kasvava Flower Urchin (Toxopneustes pileolus), jonka pistos voi olla kuolettava. Sen pinta näyttäisi oleva kukkien peittämä, mutta itse asiassa sen piikit ovat näiden kukkamaisten pihtipiikkien joukossa lähes näkymättöminä. Pistos on erittäin tuskallinen. Kivun lisäksi muita oireita ovat  raajojen ja kielen halvaantuminen ja hengittämisen vaikeutuminen. Aasiassa on raportoitu jopa useita kuolemantapauksia. Toinen hyvin myrkyllinen laji on Fire Urchin (Asthenosoma varium), jota esiintyy mm. Thaimaassa, Uudessa-guineassa, Filippiineillä, Indonesiassa ja Pohjois-Australiassa. Sen pistos saattaa halvaannuttaa tai jopa tappaa uhrin. Sukeltaja saattaa menettää hengitys- ja liikuntakykynsä ja hukkua. Myrkkyyn ei ole olemassa vastamyrkkyä.

.

  • MERIMAKKARAT (Sea Cucumbers)

Merimakkarat ovat yleisiä kaikilla trooppisilla merillä useimmissa syvyyksissä. Ne ovat merimakkarahidasliikkeisiä otuksia, jotka saattavat poistaa tahmeat suolensa jättäen sen anatomiasta kiinnostuneen sukeltajan käsiin melkoisen sotkun. Myöhemmin ne kasvattavat itselleen uudet sisäelimet.

* Säihkyvän värinen makkara merenpohjassa *

Jotkut lajit kuitenkin erittävät häirittyinä myrkkyä, joka silmiin joutuessaan voi aiheuttaa sokeutta. Lääketeollisuus on kiinnostunut eräiden lajien myrkystä, koska niissä on mm. tulehdusta vähentäviä ja jopa mahdollisesti syövän hoitoon sopivia ominaisuuksia.

.

B. ÄYRIÄISET(Crustaceans)

Äyriäiset ovat niveljalkaisten pääjaksoon kuuluvia kiduksilla hengittäviä eläimiä.
Kaikilla äyriäisillä on kaksi paria tuntosarvia, sekä suussa yksi pari yläleukoja ja kaksi paria alaleukoja. Äyriäiset ja erityisesti hummerit voivat provosoituina tai nurkkaan ahdistettuina antaa ikävän näykkäisyn. Itse asiassa hummeri pystyy saksillaan helposti katkaisemaan sormen, joten sitä on syytä käsitellä varoen – tai jättää mielummin rauhaan.

                  jättiläistaskurapu

* Ei, kuva ei ole 50-luvun scifielokuvasta, vaan luonnontieteellisestä museosta *

Maailman suurin rapu on muuten jättiläistaskurapu (Japanese Spider Crab), jonka eturaajojen kärkiväli voi olla lähes 4 metriä ja eläimen paino 20 kiloa. Kuvasta tulee myös ilmi, miksi se kuuluu hämähäkkirapujen alaheimoon. Se elää pääasiassa 50-300 metrin syvyydessä, eikä ole muutenkaan ihmiselle vaarallinen. Mutta on vakuuttavan näköinen.

.

C. SIENIELÄIMET (Sponges)

Sienieläimiä pidettiin kasveina vuosisatojen ajan, koska ne näennäisesti vain jököttävät paikallaan. Ne luokiteltiin kuuluvaksi eläimiin vasta 1835. Sienieläimet elävät runkokunnissa, missä yksilöt eivät ole varsinaisesti itsenäisiä.

Monet sienieläimet ovat voimakkaan värisinä upean näköisiä, mutta voivat aiheuttaa tuskallista allergiatyyppistä ihon ärtymistä jos niihin kosketetaan. Ne ovat myös täynnä piikkejä, jotka voivat mennä ihon läpi ja kuljettaa pieniä määriä toksiinia sienieläimet(aivan kuten tatuoija pistää mustetta ihon alle). Iho saattaa muuttua punaiseksi ja laikukkaaksi ja turvota, kutista lievästi tai polttaa hyvin kivuliaasti. Kipu voi jatkua ajoittaisena päiviä tai jopa viikkoja.

* Sienieläimet vaihtelevat suuresti niin väreiltään kuin ulkomuodoltaankin *

Esim. Afrikan itärannikolla ja Aasiassa elävä keltainen putkimainen Biemna-suku aiheuttaa pahoja iho-oireita. Toinen, jota on syytä välttää koskemasta (kuten englanninkielinen nimikin varoittaa) on karibiantulisieni (Touch-Me-Not Sponge). Se muodostaa noin 30 cm korkean tynnyrimäisistä kasvustoista koostuva runkokunnan, jonka väri vaihtelee ruskehtavasta tummanpunaiseen.

Pistoksen sattuessa poista ensiapuna piikit (spekulat) liottamalla haavaa etikassa 15 minuuttia, kuivaamalla iho ja käyttämällä pinsettejä tai teipin liimapintaa piikkien poistamiseksi. Vammakohtaa ei saa hangata! Käytä ärsytykseen hydrokortisonivoidetta ja mikäli ihottuma pahenee, hakeudu lääkäriin.

.

D. POLTTIAISELÄIMET (Cnidarians)

Polttiaiseläimet jaetaan neljään luokkaan: polyyppieläimiin, korallieläimiin, meduusoihin sekä kuutiomeduusoihin. Kaikkien polttiaiseläinten lonkerot on varustettu polttiaissoluilla, jotka sijaitsevat lonkeroiden ulkokerroksella. Polttiassoluista erittyy myrkkyä saaliiseen ja aiheuttaa ihmisellekin iho-oireita, joiden vakavuus riippuu lajista sekä henkilön herkkyydestä myrkylle. Myrkyt voivat aiheuttaa ihokuolioita, verenvuotoa tai vaikuttaa sydämen toimintaan. Kaikenkaikkiaan polttiaiseläimet aiheuttavat enemmän myrkytyksiä, kuin mikään muu merellinen pääjakso. Pelkästään Australian rannikolla niiden vuoksi tuhannet ihmiset joutuvat vuosittain hakeutumaan sairaalahoitoon.

.

  • PORTUGALIN SOTALAIVA (The Portuguese Man-Of War)

Karibialla, Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä elävä polyyppieläimiin kuuluva komeaniminen Portugalin sotalaiva (jota Australiassa kutsutaan yleisesti nimellä blue-bottle eli sininen pullo) on suurimmillaan noin jalkapallon kokoinen. On kuitenkin portugalin sotalaivahuomattava, että vaara seuraa kaukanakin sen perässä, sillä myrkylliset pyyntilonkerot voivat olla jopa 30 metriä pitkät! Kaiken lisäksi ne saattavat muodostaa monen sadan sotalaivan armadan. Oikeastaan Portugalin sotalaiva ei ole yksittäinen merieläin, vaan se on vapaana uiva polyyppirunkokunta. Kellukeosassa on harjanne, jota siirtokunta käyttää kuin purjetta seilatessaan tuulessa yli meren ulapan.

* Kuvassa erottuu hyvin Portugalin sotalaivan uimakello ja pyyntilonkerot *

Vaikkakin Portugalin sotalaiva on melko yleisesti tunnettu ja paljon laajemmalle levinnyt kuin kuutiomeduusa, se ei ole yhtä tappava. Ihminen joka joutuu sen kanssa kosketuksiin, joutuu kuitenkin kärsimään voimakasta viiltävää kipua. Ja jos on kaukana rannasta ja vieläpä yksin, on vähintääkin olemassa hukkumisen vaara.

Ensimmäiseksi uhri on saatava pois vedestä. Lonkerot poistetaan merivedellä (ei makealla) tai vaikka pinseteillä muistaen suojata itsensä. Vammakohtaa ei saa hieroa esim. hiekalla, sillä se vain saa passiiviset polttiaissolut aktivoitumaan. Jää tai vaikka kylmä maustamaton lihataikina vammakohdassa (10-15 min.) voi sen sijaan lievittää kipua. Jos esiintyy shokin merkkejä, hengitysvaikeuksia tai sydänoireita, on varauduttava elvytykseen ja kuljetettava uhri lääkäriin.

.

  • TULIKORALLIT (Fire Corals)

Tulikoralleja esiintyy laajalti Karbialla, Bahamalla, Intian valtamerellä ja Tyynellämerellä. Nimestään huolimatta ne ovat itse asiassa runkokunta polyyppieläimiä ja enemmänkin sukua meduusoille ja merivuokoille. Niillä on kova korallimainen runko, jonka muoto vaihtelee jopa parimetrisistä pystyasennossa olevista levyistä monisakaraisiin ”tuntosarviin”. Tulikorallit kiinnittyvät usein hylkyihin, kallioihin ja satama-altaisiin. Väri vaihtelee vaaleanruskeasta kellertävään, mutta hyvä muistisääntö on, että niiden kärjet ovat aina valkoiset.

Tulikorallin kosketuksen vaikutukset voivat vaihdella lievästä ärsytyksestä koviin kipuihin, joihin joskus liittyy pahoinvointia ja oksentelua. Oireita voi jatkua useita päiviä. Sukellettaessa alueella, missä esiintyy tulikorallia, on hyvä opetella tuntemaan sen ulkomuoto. Mikäli ei ole tunnistamisestaan varma, on parempi olla ottamatta riskiä ja välttää kosketusta. Tulikorallin aiheuttamiin naarmuihin käytetään antihistamiinivoidetta.

  • MERIVUOKOT (Sea Anenomes)

Merivuokot kuuluvat korallieläimiin. Vaikka useimmat niistä ovat jotakuinkin merivuokko ja vuokkokalatvaarattomia ihmisille, muutamat erittävät vahvoja myrkyllisiä aineita, jotka voivat aiheuttaa ikäviäkin oireita. Yksi näistä on Actinodendron anemone, halkaisijaltaan 15-20 -senttinen siniharmaa tai vaaleanruskea eläin, jonka pistos voi olla varsin kivulias. Parempi olla koskematta.

* Toimiva suhde *

Vuokkokalat eli klovnikalat elävät symbioosissa merivuokkojen kanssa, joiden pistoksille ne ovat immuuneja. Vuokkokalat kutevat ja elävät elämänsä merivuokojen läheisyydessä, hyvässä suojassa petokaloilta. Toinen melko erikoinen piirre vuokkokaloissa on se, että ne syntyessään ovat kaikki koiraita, mutta pystyvät vaihtamaan sukupuoltaan.

  • IRUKANDJI (Irukandji Jellyfish)

Irukandji elää indopasifisilla merialueilla ollen erityinen vaaratekijä Australian pohjoisosissa. Toisin kuin australiankuutiomeduusa (Box Jelly Fish), Irukandji löytyy lähinnä riutan syvemmistä vesistä, vaikka vallitsevat virtaukset voivat tuoda ne myös lähelle rantaa. Kuvaavaa lajin vaarallisuudelle on mm. se, että jo yksi havainto riittää Australiassa sulkemaan uimarannan. Sukeltajat ja snorklaajat ovat erityisen suuressa vaarassa. Turvallisuuden vuoksi on viisasta käyttää riskialueella irukandjilta ja muilta vaarallisilta meduusoilta suojelevaa suojapukua. Merten lämpenemisestä johtuen irukandjin määrä on kolminkertaistunut.

Irukandji on pikkuruinen kuutiomeduusa, jonka uimakello on nimensä mukaisesti muodoltaan kuutiomainen ja halkaisijaltaan vain 1-3 senttimetriä. Pienen kokonsa lisäksi irukandji on lähes läpinäkyvä, joten sitä on äärimmäisen vaikea havaita. Lisäksi se pääsee helposti livahtamaan turvaverkkojen läpi ihmisten suosimille uimarannoille. Uimakellon neljässä kulmassa sillä on pituudeltaan viidestä sentistä jopa metrin mittaisiin pitkät pyyntilonkerot, joiden (kuten uimakellonkin) polttiaissolut on varustettu erittäin voimakkaalla myrkyllä. Lonkeroillaan meduusa saalistaa pieniä kaloja, jotka myrkky tappaa ja se vetää sitten syötäväkseen.

Miksi niin olemattoman kokoisella oliolla sitten on niin massiivinen tappoase?  Sehän metsästääkin pikkuisia kaloja. Puolustuskeinoksi, varmaan. Hyvä teoria voisi myös olla, että sen pitää tappaa pienikin kala välittömästi, jottei kala riuhtoisi haurasta meduusaa palasiksi.

irukandjiIrukandjin pistos ei yleensä ole terveelle ihmiselle tappava, joskin hukkumisvaara on ilmeinen.  Se on kuitenkin vastuussa ns. Irukandji-syndroomasta (lisää..), erittäin tuskallisesta oireyhtymästä, joka vaatii lääkärissä käyntiä.

* Irukandjin koko on aika olematon - myrkky ei *

Ensiapuun kuuluu uhrin nostaminen pois vedestä hukkumisen estämiseksi. Aluksi vammakohta huuhdellaan runsaalla ruokaetikalla (EI alkoholilla eikä makealla vedellä, jotka voivat aktivoida polttiaissolut) ja itsensä suojaten poistetaan lonkerot esim. teipillä, pinseteillä tai puutikulla. Vammautunut raaja on lastoitettava liikkumattomaksi ja uhri vietävä sairaalahoitoon.

Irukandjin nimeämiseen ja ”löytämiseen” liittyy melko mielenkiintoinen tarina.
(lisää..)

.

  • AUSTARALIANKUUTIOMEDUUSA l. MERIAMPIAINEN (Box Jellyfish eli Sea Wasp)

Meduusalajeja tunnetaan maailmassa lähes 30000, joista kuutiomeduusoja 20. Kuutiomeduusat kuuluvat tappavimpiin merieläimiin ja näistä Chironex fleckeri eli  Australiankuutiomeduusa eli meriampiainen on suurin ja kaikkein kuolettavin. Usein siitä käytetäänkin englanninkielisissä maissa ”lempinimeä” Box of Death. Nämä meduusat ovat tunnettuja niiden kyvystä tappaa uhri 4 minuutissa - nopeammin kuin mikään käärme. Niitä saattaa epäonnekseen tavata Kaakkois-Aasian ja Pohjois-Australian vesissä.

Kuutiomeduusat ovat erityisen vaarallisia, koska ne ajautuvat usein hyvin suosituille rannoille ja niiden läpikuultavia vaaleansinisiä hahmoja on vaikea havaita. Ainakaan ajoissa. Niiden uintikello on kuution muotoinen neljine selvästi erottuvine sivuineen, jotka kukin ovat mitaltaan enintään parikymmentä senttiä. Tahmeita, uhriin kiinni tarttuvia jopa nelimetrisiä lonkeroita voi olla peräti viisitoista kaikilla sivuilla. Niissä on miljoonia polttiaissoluja, jotka aktivoituvat päästämään myrkkyä, kun ne koskettavat tiettyjä kemikaaleja, joita löytyy mm. kaloista, äyriäisistä – ja ihmisistä. Näin ne jatkuvasti vetävät perässään eräänlaista myrkyllistä pyyntiverkkoa, jolla ne saalistavat pikkukaloja ja äyriäisiä. (lisää..)

                                 australiankuutiomeduusa eli meriampiainen 

* Meriampiainen pistää ampiaista pahemmin - paljon, paljon pahemmin *

Henkiinjäämismahdollisuuksia on mahdollista parantaa kaatamalla niin pian kuin mahdollista runsaasti talousetikkaa lonkeroiden pistävien solujen päälle; tämä heikentää myrkkyä ja sen vaikutusta. Älä koskaan käytä denaturoitua spriitä tai alkoholia! Lonkerot voi sitten poistaa varoen polttamasta itseään. Tekohengitys ja sydänhieronta voivat olla tarpeen. Jos vastamyrkkyä ei ole saatavilla, voidaan solujen inaktivoimisen jälkeen käyttää painesidettä ja esim. lastoittaa raaja liikkumattomaksi, kun potilas kuljetetaan lähimmälle lääkäriasemalle. Mikäli vastamyrkkyä ei saa nopeasti, ovat henkiinjäämismahdollisuudet erittäin heikot, elvyttämisenkään avulla.

.

E. NILVIÄISET (Mollusc's)

Nilviäisiin kuuluvat muunmuassa kotilot, simpukat ja pääjalkaiset, kuten mustekalat.

Lähes kaikki nykyiset pääjalkaiset (n. 99 %) kuuluvat mustekalojen alaluokkaan. Mustekalat taas jaetaan kahteen pääryhmään: Kymmenlonkeroisiin, joihin kuuluvat mm. kalmarit ja seepiat sekä kahdeksanlonkeroisiin, joihin kuuluvatt mm. tursaat (octopus-nimen alku octo viittaa lukuun kahdeksan). (lisää..)

Kaikki tursaat ovat jossain määrin myrkyllisiä ja saattavat purra uhattuina, joskin ne yleensä pakenevat sukeltajaa. Alttius myrkyille on yksilöllistä ja kipua sekä neurologisia oireita saattaa esiintyä. Mikäli mustekala puree sinua, pese haava vedellä ja saippualla. Kuuma vesi saattaa tarjota helpotusta myrkkyyn. Hakeudu lääkäriin, jos oireet eivät parane. Ainoat mustekalalajit, jotka ovat säännöllisesti kohtalokkaita ihmisille ovat Japanista Australiaan elävät sinirengastursas ja sinitäplätursas.

  • SINIRENGASTURSAS (Blue Ring Octopus)

Sinirengastursas on yksi maailman myrkyllisimmistä eläimistä. Sinirengastursaita on kolmea lajia ja ne ovat kaikki pieniä, noin 15 senttimetrin mittaisia vaipan ollessa vain pingispallon kokoinen. Elinalueita ovat Lounais-Australia, Etelä-Queensland ja Pohjois-sinirengastursasTasmania, missä ne elävät tyypillisesti halkeamissa, tölkeissä ja pulloissa. Ne viihtyvät vuorovesilammikoissa saalistamassa päiväsaikaan rapuja ja kaloja. Tämä eläin on kyllä kivan näköinen katsella, mutta jätä kohtaaminen ehdottomasti pelkkään katsomiseen. Älä mene lähelle äläkä missään nimessä koske! Sinirengastursas on äärimmäisen myrkyllinen – tappavuuteen saakka. (lisää..)

* Värikäs, 8-lonkeroinen ja tappava *

Mikäli sinirengastursas on kuitenkin päässyt puremaan, laitetaan haavan ylle tai koko raajaan paineside. Raajaa estetään liikkumasta lastoittamalla se. On valmistauduttava antamaan tekohengitystä, mikäli uhri menettää hengityskykynsä ja hakeuduttava lääkäriin välittömästi. Uhri voi pelastua, mikäli elvytys aloitetaan nopeasti. Ainoa hoito on tuntien sydänhieronta ja tekohengitys kunnes myrkky on poistunut elimistöstä. Myrkky poistuu vähitellen 24 tunnissa eikä ilmeisesti jätä jälkivaikutuksia.

***

  • KEILAKOTILOT (Cone Shells eli Cone Snails)

Keilakotiloita elää eri puolilla maapalloa trooppisissa ja subtrooppisissa lämpimissä vesissä n. 500 lajia vaarallisimpien löytyessä Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä. Pisimmillään ne kasvavat noin 20-senttisiksi ja niiden kotilot ovat erittäin värikkäinä ja kauniina haluttuja keräilykohteita. Kotilo on joko erittäin ohut tai paksu värikäs kartion muotoinen kuori, jossa on vaihtelevan näköisiä ja värisiä raitoja tai pilkkuja.

Jos kuorta haluaa tarkastella lähempää (parempi olisi väliin jättäminen) on syytä varoa, ettei kotiloasunnon isäntä tai emäntä ole kotona – ne ovat nimittäin myrkyllisiä. Ja osa pahimmillaan tappavan myrkyllisiä. Pysäyttääkseen kalan siihen paikkaan, keilakotilokotilo tarvitsee suunnattoman nopeavaikutteisen myrkyn. Niitä ei koskaan pidä käsitellä ilman hansikkaita tai pihtejä (mielummin ei lainkaan) eikä laittaa taskuun, sillä ne pystyvät pistämään vaatteenkin lävitse, jopa märkäpuvun. Erityisesti lapsia keilakotilot saattavat kiinnostaa kovasti ja heitä kannattaa kieltää koskemasta niihin koskaan. Vaikka osan pistos onkin kivuliaisuudeltaan vain ampiaisen luokkaa, ovat toiset lajit vaarallisia. Niitä on syytä kaikkia varoa.

* Keilakotilot vaihtelevat suuresti niin kuvioinneiltaan, väreiltään kuin muodoltaankin  *

Erityisen vaarallinen laji on Conus geographus eli karttakotilo. Sen myrkky on monimutkainen yhdistelmä satoja eri myrkkyjä. Karttakotilon hirtehinen kutsumanimi on sikarikotilo. Nimi ei tule ulkomuodosta, vaan (liioitellusta) ajatuksesta, että sen pistoksen jälkeen ihmisellä on ennen kuolemaansa aikaa yhteen sikariin. Muita vaarallisia lajeja ovat mm. verkko- ja tulppaanikotilot sekä Conus textile, jonka sanotaan kuuluvan kolmen vaarallisimman joukkoon. (lisää..)

Keilakotilolla on käytössään useiden eri myrkkyjen sekoitus, joka vaikuttaa lihaksiin ja keskushermostoon. Oireina pistoksesta voivat olla polttava kipu ja kihelmöinti, joka vähitellen leviää koko kehoon. Noin puolen tunnin jälkeen seuraavat neurologiset oireet. Ilmenee pahoinvointia, heikkoutta, huimausta, koordinaation puutetta, näkö-, kuulo- ja puhehäiriöitä. Vakavat tapaukset voivat johtaa kuolemaan, kun sydämen ja hengityselinten toiminta lakkaavat.

Ensiapuna tulisi laittaa paineside (sidettä on löysättävä puolitoista minuuttia 10 minuutin välein) ja saattaa raaja liikkumattomaksi lastoittamalla tai kolmioliinan avulla, mikäli pistoskohta on käsivarressa. Potilas on saatava sairaalaan mahdollisimman nopeasti. Keilakotilon myrkkyyn ei ole vielä onnistuttu kehittämään vastamyrkkyä. Hoitoon kuuluu lähinnä ihmisen pitäminen hengissä mahdollisesti elvytyksen avulla, kunnes myrkky on poistunut elimistöstä.

.

  • MONISUKASMADOT (Bristle Worms)

Monisukasmadot ovat nivelmatoihin kuuluvia eliöitä, joiden ruumis on pitkä ja jaokkeinen ja joilla on usein monia silmä- ja tuntosarvipareja. Niihin kuuluvat riutta-akvaarioharrastajien suosimat näyttävät putkimadot ja viuhkamadot. Monisukasmatoja löytyy usein laskuveden aikaan rannoilta hiekasta, kivien alta tai niiden läheisyydestä. Kussakin jaokkeessa on haivenmaiset sukastupot ja joillakin lajeilla nämä tupot voivat aiheuttaa myrkyllisen pistoksen. Piikit voivat lävistää ohuet hansikkaatkin, joten näitä matoja on käsiteltävä varoen tai pikemminkin ei lainkaan. Toisilla lajeilla taas on vahvat leuat, jotka voivat aikaansaada kivuliaan pureman.

              

* Upeavärinen monisukasmato - tarkemmin sanottuna Hermodice carunculata *

Esimerkiksi tulimadot (Amphinomidae) erittävät myrkkyä, joka pahasti ärsyttää ihmisenkin ihoa. Karibian ja Meksikon alueella elävä 15-30 senttimetrin mittainen Hermodice carunculata, voi myös aiheuttaa ruumiinsa kaikissa jaokkeissa olevilla sukaskimpuilla useita vuorokausia kestävän kirvelevän tunteen. Muita monisukasmadon aiheuttamia oireita voivat olla voimakas ihon turvotus ja tunnottomuus. Ensiapuna piikit voi yrittää poistaa teipillä ja sen jälkeen huuhdella vammakohta esimerkikiksi etikalla tai kuumalla vedellä. Myös antibioottivoidetta voidaan käyttää.

.

F. VAARALLISIMMAT MERIELÄIMET

Eläinten vaarallisuuteen vaikuttaa moni asia, kuten agressiivisuus, myrkyllisyyys, yleisyys ja esiintymisalue. Alla oleva yksi näkemys on koottu ottaen huomioon ko. vesieläimen todellinen uhka - eli tappavuus tai sen aiheuttamien tuskien suuruus ja kesto sekä sukeltajan tai uimarin mahdollisuus käytännössä joutua sen uhriksi. Näin ollen esimerkikisi jokin supermyrkyllinen, mutta lempeä belcherin merikäärme tai hyvin paljon sairaalamatkoja, mutta vähän kuolemantapauksia tai todella pahoja tuskia aiheuttava keihäsrausku eivät "pääse" listaan.

1
Australiankuutiomeduusa Tappavan myrkyllinen
2 Sinirengastursas Tappavan myrkyllinen
3 Valkohai Hailajeista selvästi eniten tilastoituja hyökkäyksiä
4 Suistokrokotiili Suuri, tehokas ja tappava - elää suolaisessakin vedessä
5 Valkopilkkahai Ehkä kaikkein vaarallisin hailaji - vaikea tilastoida
6 Kivikala Erittäin vaikea huomata ja maailman myrkyllisin kala
7
Tiikerihai Haiden hyökkäyksissä toisena
8 Härkähai Agressiivinen ja elää makeassakin vedessä
9 Karttakotilo Erittäin myrkyllinen
10 Siipisimppu ja irukandji Äärimmäisen tuskallisella tavalla myrkyllisiä



©2017 Sukellus Bryggman - Putteri (MMD Networks Oy)